Suomi aikoo olla maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuonna 2035. Luvulla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä suomalaisen elämäntavan kestävyyden kanssa. Kulutustamme ja maailman päästövirtoja tutkimalla herää kysymys: olemmeko pian hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa?
”Näyttää siltä, että me olemme onnistuneet pienentämään omaa hiilijalanjälkeämme osittain siitä syystä, että toimintaa on ulkoistettu kehittyviin maihin”, sanoo Suomen ilmastoneuvottelija ja yksi kolmesta EU:n pääneuvottelijasta Outi Honkatukia.
”Karrikoiden Kiina tuottaa suuren osan suomalaisten kuluttajien päästöistä.”
Pariisin ilmastosopimuksessa mukana olevat valtiot, Suomi mukaan luettuna, laskevat ja raportoivat ainoastaan päästöjä, jotka tuotetaan niiden maantieteellisellä alueella.
Yksinkertaistettuna Suomi raportoi esimerkiksi wc-paperin tuotannostaan aiheutuvat päästöt, ja samaan tapaan Kiina raportoi teentuotannostaan syntyneet päästöt. Näin toimitaan riippumatta siitä, päätyykö vessapaperi vaikkapa teheranilaiseen kylpyhuoneeseen ja teepussi lontoolaiseen posliinikuppiin.
Tällä tavalla laskettuna Suomi on onnistunut päästöjen vähentämisessä peräti neljänneksellä vuosien 2005 ja 2015 välisenä aikana. Suomen hallitus on tehnyt myös kunnianhimoisen ilmastolupauksen: Suomi aikoo olla maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuonna 2035. Nämä luvut eivät kuitenkaan koske kulutusperäisiä päästöjä, eli suomalaisen elämäntavan hiilijalanjälkeä.
Kulutuksemme päästöt ovat kolmanneksen, 33 prosenttia, suuremmat kuin virallisesti raportoimamme päästöt, eivätkä nämä luvut ole laskukäyrällä. Nykyinen, yleisesti käytetty laskentatapa ei siis anna todellista kuvaa kulutuksemme ilmastovaikutuksista.
”Ristiriidan voi havainnollistaa ääriesimerkkinä siten, että jos esimerkiksi syömämme lihan tuotanto siirtyisi kokonaan Suomesta pois, Suomen päästöt laskisivat paperilla, vaikka lihaa kuluisi saman verran ja se kaiken lisäksi jouduttaisiin rahtaamaan muualta”, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.
Yksi nykytilan riskeistä ovat niin kutsutut päästövuodot. Avoimessa maailmantaloudessa tuotanto on siirtynyt ja siirtyy yhä maihin, joissa työvoima on halvempaa ja usein myös päästöihin liittyvä lainsäädäntö on löyhempää.
”Teoriassa on mahdollista, että jotkut maat saattavat jopa luoda tarkoituksella heikkoa ympäristölainsäädäntöä houkutellakseen yrityksiä ja saadakseen taloudellista hyötyä”, sanoo WWF Kiinan projektipäällikkö Ella Wang.
Länsimaiden kysyntä kirittää tehtaiden tuotantoa kehittyvissä maissa. Siksi maailmanlaajuisesti hiilipäästöjen vähentämiseksi katse tulisi suunnata tuotannon lisäksi etenkin länsimaiseen kulutukseen.
”Kulutuksen laskenta haastaa ajattelemaan, että kenen päästöjä kiinalaisten päästöt oikeastaan ovat”, sanoo SYKEn tutkija Tero Heinonen.
Toimittajat Karoliina Knuuti ja Mika Niskanen. Kuvitus Tuomas Kärkkäinen.
Lisätiedot:
Karoliina Knuuti, Maailman Kuvalehden toimitussihteeri
karoliina.knuuti(a)fingo.fi
+358 50 317 6706